Kaikki suunnitelmat

Perusta

Seitsemän päivää ensiaskelia uusille uskoville: armo, rukous, Jumalan sana ja elämä Jumalan kansan yhteydessä.

  1. Päivä 1

    Jumalan rakastama

    Tämän päivän teksti

    Pohdinta

    On jae, joka on niin tuttu, että se on painettu tarroihin ja nostettu kylteissä esiin urheilutapahtumissa. Tuttuus kuitenkin tylsyttää helposti terän, jonka oli aina tarkoitus lävistää sydän. Avaa Raamattusi kohtaan Joh. 3:16 ja lue se hitaasti, ikään kuin ensimmäistä kertaa, sillä vaikka olisit kuullut sen tuhat kertaa, se, mitä se julistaa sinusta, on kuulemisen arvoista yhä uudelleen. Sana "niin" lauseessa "Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut" ei ole pelkkä korostus, joka tarkoittaisi "hyvin paljon", vaikka sekin on totta. Alkukielessä siinä on merkitys "tällä tavalla": Jumala rakasti tällä tietyllä, kalliilla ja erehtymättömällä tavalla. Hän antoi. Jumalan sanastossa rakkaus ei ole koskaan abstraktio. Se on aina teko. Hän ei lähettänyt viestiä eikä liikettä, vaan Poikansa. Ja seuraava jae, Joh. 3:17, on yhtä hämmästyttävä: "Sillä ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa, vaan että maailma pelastuisi hänen kauttaan." Poika ei tullut julistamaan syyllisyydentuomiota, sillä sen olimme jo ansainneet, vaan ottamaan sen itse kannettavakseen. Roomalaiskirje 5:8 vie tämän vielä syvemmälle: "Mutta Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus kuoli puolestamme, kun me vielä olimme syntisiä." Sana "osoittaa" tarkoittaa todistamista, kiistattomaksi tekemistä. Jumala ei odottanut, että siivoaisimme itsemme. Hän rakasti meitä pahimmillamme, rikkinäisimmillämme ja kauimpana Hänestä. Se on se rakkaus, joka löysi sinut. Uudelle uskovalle: anna tämän painua luihisi ja ytimiisi. Et ansainnut tietäsi Jumalan sydämeen, etkä voi pudota sieltä pois. Hänen rakkautensa on lähtöviiva, ei maali. Niille, jotka ovat vaeltaneet Jumalan kanssa vuosia: viivähdä tässä vielä hetki. Milloin viimeksi annoit tämän totuuden olla aidosti uusi? Jumala, joka asetti galaksit paikoilleen, katsoi sinua syntisenä ja sanoi: "Sen arvoista." Olkoon se tänään riittävää.

    Näytä päiväÄäni saatavilla
  2. Päivä 2

    Armosta pelastettu

    Tämän päivän teksti

    Pohdinta

    Ennen kuin Paavali kertoo efesolaisille, mitä heistä on tullut, hän kertoo, mitä he olivat. Hän ei pehmennä sitä: "kuolleet rikoksiinne ja synteihinne" (Efesolaiskirje 2:1). Kuollut ei ole sairas, ei kamppaileva eikä pienen avun tarpeessa. Kuollut tarkoittaa, ettei meissä ollut mitään, mikä olisi kyennyt kurottautumaan Jumalaa kohti. Tämä ei ole pessimismiä vaan rehellinen diagnoosi, joka tekee parantumisesta niin henkeäsalpaavan. Sitten tulee yksi koko Raamatun tärkeimmistä käänteistä. Kuvattuaan tilamme jakeissa 1-3 Paavali kirjoittaa jakeessa 4: "Mutta Jumala." Kaksi sanaa, jotka muuttavat kaiken. "Mutta Jumala, joka on rikas armahtamaan, suuressa rakkaudessaan, jolla hän meitä rakasti, teki meidät, jotka olimme kuolleet rikoksiimme, eläviksi Kristuksen kanssa." Jumala ulottui tilamme hautaan ja puhalsi elämän siihen, mikä oli elotonta. Hän ei kunnostanut meitä, vaan herätti meidät eloon. Ja sitten Paavali saapuu koko tekstin saranajakeeseen, jota kristityt ovat vaalineet kaksituhatta vuotta: "Sillä armosta te olette pelastetut, uskon kautta, ja se ei ole teistä itsestänne: Jumalan lahja se on; ei teoista, ettei kukaan kerskaisi" (Efesolaiskirje 2:8-9). Armo on Jumalan ansaitsematonta suosiota, Hänen hyvyytensä virtaamista niitä kohti, joilla ei ole siihen mitään oikeutta. Usko on yksinkertaisesti avoin käsi, joka ottaa vastaan sen, mitä armo ojentaa. Lahjaa ei voi ostaa, vaihtaa eikä ansaita uskonnollisella ponnistelulla. Sen voi vain ottaa vastaan. Paavali ei kuitenkaan lopeta tähän. Jae 10 muistuttaa, että vaikka meitä ei pelasteta hyvillä teoilla, meidät on varmasti pelastettu niitä varten: "me olemme hänen tekonsa, luodut Kristuksessa Jeesuksessa hyviin tekoihin." Sana "tekonsa" on kreikaksi poiema, josta englannin sana poem, runo, on peräisin. Sinä olet Jumalan runo, Hänen keskeneräinen mestariteoksensa. Pelastus ei ole tarinan loppu, vaan Hänen koko ajan kirjoittamansa tarinan ensimmäinen lause.

    Näytä päiväÄäni saatavilla
  3. Päivä 3

    Uusi luomus

    Tämän päivän teksti

    Pohdinta

    Paavali kirjoittaa vankilasta, roomalaisen vartioston valvonnassa, Korintin kaupungin seurakunnalle, ja tuosta odottamattomasta paikasta käsin hän esittää yhden koko kristillisen Raamatun rohkeimmista julistuksista: "Jos siis joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luomus; se vanha on kadonnut, katso, uusi on tullut" (2. Korinttolaiskirje 5:17). Sana, jonka suomennamme "luomukseksi", on sama sana, jota Raamatun kreikankielisessä käännöksessä käytetään 1. Mooseksen kirjan alkuperäisestä luomisesta. Paavali ei puhu itsensä kehittämisestä. Hän puhuu uudesta alusta, uudesta genesiksestä. Täysin uudelle uskovalle tämä on sekä riemastuttavaa että, rehellisesti sanottuna, joskus hämmentävää. Olet ehkä antanut uskosi Kristukselle ja silti tunnet vanhojen tapojen, vanhojen mallien ja vanhojen ajattelutapojen vetoa. Tarkoittaako se, ettei jae ole totta sinun kohdallasi? Ei lainkaan. Julistus "se vanha on kadonnut" kertoo asemastasi Jumalan edessä: identiteettisi on perustavasti ja pysyvästi muuttunut. Sitä, että arkesi kasvaa kiinni tähän uuteen identiteettiin, kutsutaan pyhitykseksi, ja se kestää koko elämän. Kylvetty siemen on todellinen, vaikka puu ei olisi vielä täysikasvuinen. Jae 21 on jakeen 17 teologinen moottori: "Sillä hänet, joka ei syntiä tuntenut, hän teki meidän edestämme synniksi, että me tulisimme hänessä Jumalan vanhurskaudeksi." Tätä tutkijat kutsuvat suureksi vaihdoksi. Jeesusta, joka ei ollut koskaan syntiä tehnyt, kohdeltiin ikään kuin Hän olisi tehnyt kaikki koskaan tehdyt synnit: sinun, minun ja koko maailman. Ja meitä, jotka emme olleet eläneet päivääkään vanhurskaasti, kohdellaan ikään kuin olisimme eläneet Hänen täydellisen elämänsä. Tämä ei ole teeskenneltyä vanhurskautta vaan todellinen siirto, oikeudellinen ja hengellinen todellisuus, jonka taivas itse tunnustaa. Kokeneelle uskovalle ajatus: Paavalin kuvaama uutuus ei ole kertaluonteinen tapahtuma, joka etääntyy taustapeilissä. Kreikan verbimuodot viittaavat jatkuvaan, nykyhetkessä olevaan todellisuuteen. Olet alati uusi Kristuksessa. Joka aamu heräät uutena luomuksena. Anna tämän totuuden olla ensimmäinen asia, jonka otat mukaasi päivään.

    Näytä päiväÄäni saatavilla
  4. Päivä 4

    Keskustelu Jumalan kanssa

    Tämän päivän teksti

    Pohdinta

    Kun opetuslapset katselivat Jeesuksen rukoilemista, jokin siinä, mitä he näkivät, sen syvyys ja läheisyys, herätti heissä nälän saada sama itselleen. He eivät pyytäneet Häntä opettamaan teologiaa tai tekemään ihmeitä. He pyysivät Häntä opettamaan heitä rukoilemaan. Rukous, jonka Hän heille antoi Matteuksen evankeliumin luvussa 6:9-13 ja jota kutsumme Isä meidän -rukoukseksi, ei ollut koskaan tarkoitettu pelkäksi ulkoa luettavaksi tekstiksi. Se on sielun maisemakartta Jumalan edessä, malli, joka näyttää, minkä muodon rehellinen ja luottavainen keskustelu Isämme kanssa voi saada. Huomaa, mistä rukous alkaa: ei meidän tarpeistamme vaan Jumalan nimestä. "Isä meidän, joka olet taivaissa! Pyhitetty olkoon sinun nimesi." Ennen kuin esitämme pyyntömme, suuntaamme katseemme oikein. Muistamme, kenelle puhumme: emme automaatille emmekä kaukaiselle voimalle vaan Isälle. Jeesuksen käyttämä sana Isästä oli arameankielinen "Abba", hellän läheinen sana, jollaista lapsi käyttää sanoessaan "isi". Sinulle on annettu ihmeellinen etuoikeus puhutella maailmankaikkeuden Luojaa tällä sanalla. Älä kiirehdi sen ohi. Filippiläiskirjeen 4:6 vie tämän vielä syvemmälle arkielämän todellisuuteen: "Älkää mistään murehtiko, vaan anokaa kaikessa rukouksella ja avunhuudolla kiitoksen kanssa tiedoksi Jumalalle teidän pyyntönne." Sanat "älkää mistään murehtiko" tarkoittavat: älkää olko mistään huolissanne, ei siksi että ongelmamme olisivat pieniä, vaan siksi että Isämme on suuri. Paavalin resepti huoleen ei ole positiivinen ajattelu vaan rukous. Nimenomaan kiitoksella kyllästetty rukous, joka pitää meidät ankkuroituina siihen, mitä Jumala on jo tehnyt, vaikka tuomme Hänelle sellaista, minkä ratkeamista emme vielä näe. Ja jakeessa 7 seuraava lupaus on yksi Raamatun kauneimmista: "Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, varjelee teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa." Sana "varjelee" on sotilaallinen ilmaus: se tarkoittaa vartioimista, vartiossa seisomista. Jumalan rauha ei ole pelkkä tunne, vaan vartija, joka on asetettu sydämesi ovelle. Et voi tuottaa sitä itse. Sinä vastaanotat sen rukouksessa ja kiitoksessa, yksinkertaisesti tulemalla Isän luo ja uskomalla Hänelle sen, mitä et jaksa kantaa yksin.

    Näytä päiväÄäni saatavilla
  5. Päivä 5

    Jalkaini lamppu

    Tämän päivän teksti

    Pohdinta

    Kuvittele matkamies kulkemassa pimeää tietä: ei katuvaloja, ei kuuta, vain kapea valopiiri, jonka hänen kädessään oleva lyhty heittää muutaman askeleen eteen. Sen kuvan psalmista valitsee kirjoittaessaan: "Sinun sanasi on minun jalkaini lamppu ja valkeus minun poluilleni" (Psalmi 119:105). Hän ei kuvaile valonheitintä, joka valaisee koko horisontin kerralla. Hän kuvaa juuri sen verran valoa, että seuraava askel näkyy. Juuri niin Jumalan sana toimii ihmisen elämässä. Kirjoittaessaan nuorelle ystävälleen Timoteukselle Paavali muistutti, etteivät lapsuudesta tutut Raamatun kirjoitukset olleet pelkkää vanhaa perinnettä, vaan ne olivat eläviä ja voimallisia. "Koko Raamattu on Jumalan henkeyttämä", Paavali kirjoitti, tarkoittaen, että Jumala hengitti sen ulos, niin kuin ihminen puhaltaa lämpöä kylmiin käsiinsä. Jokaisessa sanassa on Hänen henkäyksensä. Ja se henkäys, Paavali sanoo, on hyödyllinen: se opettaa meille, mikä on totta, ojentaa meitä, kun ajelehdimme harhaan, ja kasvattaa meitä elämään oikein. Raamattu ei ole sääntökirja, jolla ansaitaan Jumalan suosio. Sehän sinulla on jo armosta. Se on pikemminkin kirje Isältä, joka rakastaa sinua ja haluaa sinun tuntevan Hänet, tuntevan itsesi ja löytävän jalansijan maailmassa, joka voi olla hyvin pimeä. Uudelle uskovalle tämä on vapauttava sanoma. Et tarvitse teologian tutkintoa hyötyäksesi Raamatusta. Sinun tarvitsee vain avata se ja lukea luottaen siihen, että sama Jumala, joka sen henkäisi, on läsnä, kun otat sen vastaan. Sille, joka on lukenut nämä sanat sata kertaa, tarjoan tämän ajatuksen: psalmistan kuvassa lamppua pidettiin lähellä jalkoja, ei nostettu korkealle. Se on nöyryyden kuva. Se kertoo ihmisestä, joka on oppinut, ettei näe pitkälle eteenpäin, ja on tehnyt rauhan sen kanssa. Hän luottaa Häneen, joka pitää huomista kädessään. Tänään, missä kohtaa tietä oletkin, Sana on sinun valosi. Kaikkiin kysymyksiin ei vastata kerralla. Mutta seuraava askel valaistaan. Se riittää, että voi kulkea.

    Näytä päiväÄäni saatavilla
  6. Päivä 6

    Emme ole tarkoitetut kulkemaan yksin

    Tämän päivän teksti

    Pohdinta

    Moni kantaa ensimmäisellä kirkkokerrallaan mukanaan hiljaista kipua: pelkoa siitä, että usko on tarkoitettu yksityiseksi ja yksinäiseksi asiaksi ja että toisten tarvitseminen on jonkinlaista heikkoutta. Raamattu vastaa tähän pelkoon suoraan, lähes jokaisella sivullaan. Kristityn elämää ei ole koskaan tarkoitettu vaellettavaksi yksin. Heprealaiskirjan kirjoittaja puhuu uskoville, jotka alkoivat etääntyä yhteisestä kokoontumisesta. Hän kehottaa heitä olemaan "jättämättä omaa seurakokoustamme" (Heprealaiskirje 10:25). Sanan taustalla oleva kuva on se, että asioita kootaan yhteen paikkaan, kuten hajallaan olevat palaset yhdistetään kokonaisuudeksi. Kun uskovat kokoontuvat, tapahtuu jotakin, mikä ei voi tapahtua eristyksessä. Me kehoitamme toisiamme, ja sana tarkoittaa tässä herättämistä, sytyttämistä, "rakkauteen ja hyviin tekoihin". Uskonyhteisön on tarkoitus olla paikka, jossa sinussa palavaa tulta ruokkii toisissa palava tuli. Ensimmäiset uskovat ymmärsivät tämän vaistomaisesti. Apostolien tekojen 2. luku näyttää yhteisön, jonka yhteys oli lähes hätkähdyttävä. He pysyivät apostolien opetuksessa, yhteydessä, leivän murtamisessa ja rukouksissa. He jakoivat omastaan. He aterioivat yhdessä ilolla. Ja päivä päivältä Herra lisäsi heidän lukuunsa. Heidän yhteinen elämänsä oli itsessään todistus: ulkopuoliset katsoivat sisään ja näkivät jotakin, mitä he eivät osanneet selittää eivätkä voineet vastustaa. Sille, joka on vasta alkamassa seurata Jeesusta, uskovien yhteisön löytäminen ei ole valinnainen lisä vaan osa perustusta. Tarvitset ihmisiä, jotka rukoilevat kanssasi, kun et löydä sanoja, jotka muistuttavat sinua totuudesta, kun tunteesi valehtelevat, ja jotka istuvat vierelläsi vaikeina aikoina. Ja huomaat ehkä yllätyksekseni, että sinulla on itselläsikin jotakin annettavaa heille. Kokenut uskova, joka lukee tätä, voi kysyä itseltään rehellisesti: olenko todella läsnä yhteisössäni vai vain käyn siellä? Siinä on ero, ja ensimmäinen seurakunta tunsi sen hyvin.

    Näytä päiväÄäni saatavilla
  7. Päivä 7

    Vaeltaen päivä kerrallaan

    Tämän päivän teksti

    Pohdinta

    Olet tullut seitsemän päivän päähän, ja silti todellisimmassa mielessä seisot alussa. Kristityn elämä ei ole määränpää, johon saavutaan. Se on vaellus, jota kuljetaan päivä kerrallaan elävän Jumalan rinnalla ja Hänen askelissaan. Paavali kuvaa tätä kauniisti kirjoittaessaan: "Jos me elämme Hengessä, niin vaeltakaamme myös Hengessä" (Gal. 5:25). Sana, jota hän tässä käyttää vaeltamisesta, ei ole kreikan tavallinen kävelemistä tarkoittava sana. Se merkitsee rivissä astumista, askelten pitämistä yhdessä, niin kuin sotilaat marssivat muodostelmassa. Kuva on ihmisestä, joka tietoisesti pysyttelee lähellä Johtajaansa. Hedelmä, jota Paavali kuvaa edellisissä jakeissa, eli rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys ja itsensähillitseminen, ei synny tahdonvoimalla. Se kasvaa luonnollisesti silloin, kun elämä on juurtunut Jumalan Henkeen. Uusi uskova lukee joskus tämän luettelon ja tuntee olonsa musertuneeksi, ikään kuin kaikki pitäisi saavuttaa kerralla. Mutta hedelmä ei ilmesty yhdessä yössä. Se kasvaa aikanaan, hiljaa, kun juuri painuu syvemmälle. Sinun osasi on pysyä yhteydessä Viinipuuhun. Hedelmä on Hänen työtään sinussa. Sitten Jeesus puhuu, ei muistona vaan ylösnousseena Herrana, joka seisoo opetuslastensa edessä kaikella vallalla taivaassa ja maan päällä, ja Hän lähettää heidät. Ei silloin, kun he ovat täysin koulutettuja. Ei silloin, kun heillä on kaikki vastaukset. Hän lähettää heidät sellaisina kuin he ovat maailmaan, joka tarvitsee sitä, minkä vain Hän voi antaa, ja Hän sinetöi tehtävän koko Raamatun vakauttavimmalla lupauksella: "Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti" (Matt. 28:20). Aina. Ei vain silloin, kun tunnet itsesi vahvaksi. Ei vain silloin, kun elämäsi on järjestyksessä. Aina. Näin vaellat päivästä toiseen: et siten, että sinulla on kaikki selvänä, vaan luottaen siihen, että Hän, joka kutsui sinut, on kanssasi jokaisella askeleella. Tämän viikon aikana on laskettu perustukset: armo, rukous, Sana ja Jumalan kansan yhteisö. Vaella nyt niiden päällä. Vaella hitaasti, jos on pakko. Vaella kyynelten läpi, jos on pakko. Mutta vaella, ja tiedä, ettet koskaan kulje yksin.

    Näytä päiväÄäni saatavilla