Kaikki suunnitelmat

Rauha ahdistuneelle sydämelle

Seitsemän päivää Raamatun sanaa huolen, pelon ja levottomien öiden keskelle: opi jättämään huolesi Jumalalle, joka pitää sinua kädessään.

  1. Päivä 1

    Heitä huolesi

    Tämän päivän teksti

    Pohdinta

    Useimmat meistä tuntevat hetken, jolloin kaiken paino laskeutuu rinnalle kerralla. Maksamaton lasku, rapistuva ihmissuhde, odottamaton diagnoosi, tulevaisuus, joka ei suostu selkiytymään. Juuri sellaisella hetkellä apostoli Pietari kirjoittaa ihmisille, joilla oli paljon enemmän pelättävää kuin useimmilla meistä koskaan on. Hänen lukijansa olivat hajallaan, vainottuja ja epävarmoja siitä, tuoko huominen helpotuksen vai pidätyksen. Ja keskelle tuota myrskyä hän puhuu yhden koko Raamatun hellimmistä kutsuista. Pietari kirjoittaa: "Heittäen kaikki huolenne hänen päällensä, sillä hän pitää teistä huolen" (1. Piet. 5:7). Sana "heittäen" on sama sana, jota käytetään, kun opetuslapset heittivät viittansa nuoren aasin selkään, jotta Jeesus voisi ratsastaa sillä. Se on tarkoituksellinen, konkreettinen siirtämisen teko. Sinua ei käsketä hoitamaan huoliasi tehokkaammin, ajattelemaan myönteisemmin tai yrittämään kovemmin olla murehtimatta. Sinua käsketään heittämään ne. Siinä on jotakin lähes rajua ja täysin tahallista. Huolet ovat todellisia, eikä Pietari esitä muuta. Mutta ne kuuluvat jonkun toisen kannettaviksi. Psalmi, joka sopii tämän jakson rinnalle, sanoo sen suoraan: "Heitä murheesi Herran huomaan, niin hän sinua ylläpitää" (Ps. 55:22). Heprean sana "ylläpitää" tuo mieleen kuvan alhaalta päin kannattelemisesta: ei kaukaa pelastamisesta, vaan tukemisesta altapäin, niin kuin perustus kannattaa taloa. Jumala ei ota sinua kiinni sen jälkeen, kun olet kaatunut. Hän on jo altasi, ennen kuin ehdit päästää irti. Syytä, jonka Pietari antaa huolten heittämiselle, kannattaa pohtia hitaasti: ei sitä, että Jumala on riittävän voimakas hoitamaan ne, vaikka onkin, vaan sitä, että hän *pitää sinusta huolen*. Tämä on henkilökohtaista. Tämä ei ole Jumala, joka pitäisi kosmista löytötavaratoimistoa. Tämä on Isä, joka huomaa. Mitä tahansa kannatkaan mukanasi tähän päivään, laske se maahan. Ei siksi, että se olisi pieni, vaan siksi, että hän on suuri ja rakastaa sinua niin paljon, että tahtoo ottaa sen painon itselleen.

    Näytä päiväÄäni saatavilla
  2. Päivä 2

    Älkää mistään murehtiko

    Tämän päivän teksti

    Pohdinta

    Paavalin tunnetussa kehotuksessa oleva sana, joka on suomennettu sanoilla "älkää murehtiko", merkitsee paljon enemmän kuin tavallista huolestumista. Englannin vanhemmissa käännöksissä sanottiin "be careful for nothing", ja se tarkoitti: älä ole täynnä huolta. Kun Paavali sanoo: "Älkää mistään murehtiko" (Filippiläiskirje 4:6), hän tarkoittaa jotakin hyvin radikaalia: älä anna minkään vetää sinua osiin, älä anna minkään jakaa mieltäsi palasiksi. Kreikan sana sen takana on *merimnao*: olla hajallaan, olla ajatuksiltaan sirpaleina joka suuntaan yhtä aikaa. Paavali ei kehota sinua olemaan holtiton. Hän kehottaa sinua olemaan antamatta repiä itseäsi kappaleiksi. Tämän kohdan tekee merkittäväksi se, mistä Paavali kirjoittaa: roomalaisesta vankilasta. Hän ei kirjoita vuoren huipulta levollisen kauden jälkeen. Hän kirjoittaa kahleissa, tietämättä omaa kohtaloaan, ja silti hän sanoo: "Iloitkaa alati Herrassa; vieläkin minä sanon: iloitkaa" (Filippiläiskirje 4:4). Toisto ei ole huolimatonta, vaan tarkoituksellista painotusta. Ilo ei ole tunne, josta Paavali raportoi, vaan käsky, jonka hän antaa. Se tarkoittaa, että ilo on valinta, joka on mahdollinen silloinkin, kun tunnetta ei vielä ole. Lääke, jonka Paavali määrää huolta vastaan, ei ole tahdonvoima eikä ajatusten hajottaminen. Se on rukous, mutta hyvin tietynlainen. "Antakaa kaikessa rukouksessa ja anomisessa kiitoksen kanssa pyyntönne tulla Jumalalle tiettäviksi" (Filippiläiskirje 4:6). Huomaa, että kiitos on kudottu pyytämisen sisään. Tuot tarpeesi ja kiitoksesi yhtä aikaa. Se ei ole sen teeskentelyä, että kaikki olisi hyvin. Se on sen muistamista, myös vaikeassa asiassa, että Jumala on ollut uskollinen ennen ja on uskollinen jälleen. Sitä seuraava lupaus on henkeäsalpaava: "Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, varjelee teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jesuksessa" (Filippiläiskirje 4:7). Sana "varjelee" on sotilaallinen termi: se tarkoittaa vartioimista, vartijan asettamista paikalleen. Jumalan rauha ei vain käy sydämessäsi vierailulla. Se pitää sen yllä vartiota. Sinun ei tarvitse ymmärtää, miten se toimii, jotta se toimisi. Sinun tarvitsee vain tuoda huolesi Hänelle, joka muuttaa sen rauhaksi.

    Näytä päiväÄäni saatavilla
  3. Päivä 3

    Täydellinen rauha

    Tämän päivän teksti

    Pohdinta

    Jesaja kirjoitti kansalle, jolla oli kaikki syyt pelätä. Assyrian valtakunta nielaisi kansoja kokonaisina, ja taivaanranta oli musta valloitettujen kaupunkien savusta. Tuohon kauhuun profeetta puhuu sanan, joka on kestänyt kaikkia valtakuntia, joita vastaan se kirjoitettiin: "Vakaamielisen sinä varjelet rauhassa, rauhassa, sillä hän turvaa sinuun" (Jes. 26:3). Heprean teksti sanoo tässä *shalom shalom*: sana on kaksinkertaistettu korostukseksi, rauhaa rauhan päälle, syvintä eheyttä, jonka kieli osasi ilmaista. Ehto tuolle kaksinkertaiselle rauhalle on mieli, joka on vakaa ja tuettu Jumalaan. Sana tarkoittaa ankkuroitua, johonkin nojaavaa, tuettua. Se on sen asento, joka on lakannut pitämästä itseään pystyssä omalla voimallaan ja on yksinkertaisesti antanut koko painonsa levätä jonkin lujan varassa. Lupaus ei koske niitä, jotka eivät koskaan pelkää, vaan niitä, jotka pelossaan kääntävät mielensä tietoisesti Hänen puoleensa, joka ei muutu. Luottamus tulee ensin, rauha seuraa. Vuosisatoja myöhemmin, sinä yönä jona Hänet oli määrä vangita, Jeesus kokosi opetuslapsensa ja sanoi: "Rauhan minä jätän teille, rauhani minä annan teille; en minä anna teille, niinkuin maailma antaa. Älköön sydämenne olko murheellinen, älkääkä pelätkö" (Joh. 14:27). Jeesuksen tarjoama rauha ei ole maailman rauhaa, sellaista, joka riippuu siitä, että asiat sujuvat, turvallisuus on taattu ja lopputulokset hallinnassa. Hänen rauhansa on persoona. Se on Hän itse, jätettynä sinulle lahjaksi, läsnä huoneessa silloinkin, kun huone pelottaa. Sekä ensi kertaa lukevalle että kauan uskoneelle tässä on kutsu, joka ei vanhene: etsimäsi rauha ei ole tunne, jonka voisit synnyttää, eikä kuri, jonka voisit hallita. Se on lahja Häneltä, joka rakastaa sinua, saatavilla juuri tässä hetkessä, odottamassa, että mielesi kääntyy Hänen puoleensa ja pysyy siinä. Sinun ei tarvitse ratkaista sitä, mikä sinua pelottaa, voidaksesi saada rauhan sen keskellä. Sinun tarvitsee vain pysyä.

    Näytä päiväÄäni saatavilla
  4. Päivä 4

    Katselkaa kedon kukkasia

    Tämän päivän teksti

    Pohdinta

    Jeesus istuu rinteellä tavallisten ihmisten ympäröimänä: maanviljelijöiden ja kalastajien, äitien ja käsityöläisten. He tietävät, mitä on valvoa yöllä ja miettiä, riittääkö kaikille. Ja Hän osoittaa kedolle. "Katselkaa kedon kukkasia, kuinka ne kasvavat: eivät ne työtä tee, eivätkä kehrää. Mutta minä sanon teille: ei Salomonkaan kaikessa kunniassaan ollut verhottu niin kuin yksi näistä" (Matt. 6:28, 29). Sana "katselkaa" tarkoittaa enemmän kuin ohimenevää vilkaisua. Se tarkoittaa tarkkaa tutkimista ja huomion kiinnittämistä. Jeesus pyytää kuulijoitaan ryhtymään kedon kukan oppilaiksi. Päättely, jota Hän rakentaa, on sitä, mitä tutkijat kutsuvat päättelyksi vähemmästä suurempaan. Jos Jumala pukee kukan, joka kukkii tänään ja on huomenna poissa, kauneudella, joka päihittää kuninkaan vaatekaapin, mitä se kertoo siitä, miten Hän katsoo sinua? "Ettekö te ole paljoa parempia kuin ne?" (Matt. 6:26). Tämä kysymys ei ole retorista koristetta. Sen on tarkoitus osua perille. Et ole varpunen. Et ole lilja. Sinut on luotu Jumalan kuvaksi, sinut tunnetaan nimeltä, ja pääsi hiuksetkin on luettu. Jos Hän pitää huolta kedosta, Hän pitää huolta myös sinusta. Jeesuksen opetuksen kohteena ei tässä ole laiskuus eikä välinpitämättömyys vastuuta kohtaan. Hän ei käske kuulijoitaan lopettamaan työntekoa tai suunnittelua. Hän toteaa tietyn hengellisen sairauden: ahdistuksen, joka syntyy, kun eletään niin kuin Jumalaa ei olisi kuvassa mukana. "Teidän taivaallinen Isänne tietää, että te tätä kaikkea tarvitsette" (Matt. 6:32). Hän jo tietää. Et kerro Hänelle tilanteesta, jonka Hän olisi unohtanut. Huoli on valhe, joka väittää sinun olevan tässä yksin. Tunnettu kehotus "Etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan, niin myös kaikki nämä teille annetaan" (Matt. 6:33) ei ole kaava halutun saamiseksi. Se on sydämen uudelleen järjestämistä. Kun Jumala on ensimmäisenä, kaikki muu löytää paikkansa. Ahdistunut kysymys ei ole "Riittääkö?" Luottavainen kysymys on "Etsinkö Häntä ensin tänään?" Se on ainoa kysymys, johon sinun on todella vastattava.

    Näytä päiväÄäni saatavilla
  5. Päivä 5

    Herra on minun paimeneni

    Tämän päivän teksti

    Pohdinta

    Sulje silmäsi vain hetkeksi ja kuvittele paimen: ei lasimaalauksen hahmoa, vaan oikea mies, joka on liikkeellä jo ennen auringonnousua, laskee jokaisen lampaan nimeltä ja tietää, mikä ontuu ja mikä on altis eksymään. Kuule nyt muinaisen runoilijan Daavidin sanovan hiljaisella varmuudella miehen, joka oli ollut sekä paimen että lammas: "Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu." Se ei ole toive. Se on julistus. Daavid kirjoitti tämän psalmin kokemuksesta. Hän oli johtanut omia laumojaan Juudean kukkuloilla, ja hän tiesi, mitä hyvä paimen tekee: hän löytää vihreät laitumet silloinkin, kun maa näyttää kuivalta, hän johdattaa lepovesille, koska lampaat eivät juo kiitävästä virrasta, ja hän kulkee edellä laaksoon, jotta lauman ei tarvitse kohdata pimeyttä yksin. Jokainen tämän psalmin kuva on otettu siitä maailmasta, ja jokaisen kuvan on tarkoitus kertoa sinulle, miten Jumala pitää susta huolta. Huomaa laakso neljännessä jakeessa: "Vaikka minä vaellan pimeässä laaksossa, en pelkää mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani." Daavid ei sano, että laakso otetaan pois. Hän sanoo kulkevansa sen läpi, eikä hän ole yksin. Vitsa ja sauva, jotka häntä lohduttivat, eivät olleet koristeita: vitsalla ajettiin pois petoeläimet ja sauvalla ohjattiin eksyneet lampaat takaisin turvaan. Jumalan läsnäolo vaikeimmalla hetkelläsi ei ole passiivista. Hän on aktiivisesti työssä ja pitää sinut oikealla tiellä. Ensimmäistä kertaa lukevalle totuus on yksinkertainen: tämä psalmi on lupaus siitä, että Jumala tuntee nimesi, tuntee tarpeesi eikä jätä sinua vaeltamaan yksin. Sille uskovalle, joka on lukenut nämä sanat sata kertaa, tässä on ajatus pohdittavaksi: pöytä, joka katetaan "vihollisteni nähden", kertoo, ettei Jumala odota olosuhteittesi muuttuvan mukaviksi voidakseen siunata sinua. Hän kattaa pöydän keskelle vaikeutta. Ahdistuksesi ei tarvitse ratketa, ennen kuin Jumala voi ravita sielusi. Hän kohtaa sinut sen keskellä, ei vasta sen jälkeen. Mikä tahansa laakso onkaan tänään edessäsi, sinulla on Paimen, joka on kulkenut sen jo edeltä.

    Näytä päiväÄäni saatavilla
  6. Päivä 6

    Kun pelko tulee

    Tämän päivän teksti

    Pohdinta

    Pelko ei aina ilmoita tulostaan kohteliaasti. Joskus se ryntää sisään kuin kylmä tuuli: diagnoosi, puhelinsoitto, unettomuuden vallassa vietetty yö kello kolme, kun mieli ei tahdo rauhoittua. Kysymys ei ole siitä, tuleeko pelko. Kysymys on siitä, mitä teet, kun se seisoo ovellasi. David ei ollut mukavassa paikassa kirjoittaessaan Psalmin 56. Hänet oli ympäröity vihollisilla, hänen sanansa väännettiin häntä vastaan, ja miehet punoivat juonia hänen henkensä riistämiseksi. Silti hän kirjoittaa jotakin lähes hätkähdyttävän yksinkertaista: "Milloin minä pelkään, turvaan minä sinuun." Tuo ilmaus, "milloin minä pelkään", on rehellinen. David ei teeskentele, ettei pelkoa olisi. Hän ei esitä rohkeutta, jota ei tunne. Hän sanoo: juuri sillä hetkellä, kun pelko saapuu, minä valitsen luottaa. Pelko ja usko voivat asua samassa sydämessä yhtä aikaa. Toisen läsnäolo ei tee toisesta kelvotonta. Sitten Jumala puhuu profeetta Jesajan kautta pakkosiirtolaisuudessa olevalle kansalle, joka oli kotiseudultaan ajettu, epävarma ja ihmetteli, oliko se unohdettu: "Älä pelkää, sillä minä olen sinun kanssasi; älä arkaile, sillä minä olen sinun Jumalasi; minä vahvistan sinut, minä autan sinua, minä tuen sinua vanhurskauteni oikealla kädellä" (Jesaja 41:10). Laske lupaukset tässä yhdessä jakeessa: läsnäolo, voima, apu ja tukeva käsi. Jumala ei anna yhtä lupausta ja jätä lopun sattuman varaan. Hän pinoaa ne toinen toisensa päälle, ikään kuin sanoakseen: olen ajatellut pelkosi jokaisen puolen, ja minä olen suurempi kuin ne kaikki. Jos luet Raamattua ensimmäistä kertaa, sinun on hyvä tietää tämä: Jumala ei ylläty pelostasi, eikä Hän pety sinuun siksi, että pelkäät. Pitkään uskoneelle huomautan, että Jumala sanoo "minä tuen sinua": tukeminen on jatkuvaa, kättä, joka ei irrota otettaan, vaikka et sitä enää tuntisikaan. Tunteesi ovat todellisia, mutta ne eivät ole viimeinen sana. Viimeinen sana kuuluu Jumalalle, joka pitää sinusta kiinni.

    Näytä päiväÄäni saatavilla
  7. Päivä 7

    Lepo sielullesi

    Tämän päivän teksti

    Pohdinta

    Olemme tulleet tämän yhteisen matkamme viimeiseen päivään, ja on sopivaa, ettemme päätä sitä käskyyn yrittää kovemmin, vaan kutsuun. Jeesus seisoo uskonnollisten taakkojen ja arkisten huolten uuvuttaman väkijoukon keskellä, avaa sylinsä ja sanoo: "Tulkaa minun tyköni, kaikki työtä tekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon." Ei: "Ansaitse se." Ei: "Selvitä se itse." Vaan: tule. Tuo taakkasi. Kaikki. Sana, jota Jeesus tässä käyttää levosta, ei tarkoita pelkästään unen lepoa. Siihen sisältyy virkistys, nostettu taakka ja sielu, joka on lakannut ponnistelemasta sitä vastaan, mikä on sille liian raskasta. Ies, jonka hän tarjoaa vastineeksi, on sopiva ja kevyt. Se ei ole sitä siksi, että elämästä tulisi tuskatonta, vaan siksi, että kun olet Kristuksen kanssa saman ikeen alla, et enää vedä yksin. Hän vetää kanssasi, ja hän on sinua vahvempi. Sille, joka lukee tätä ensimmäistä kertaa: muinaisessa maailmassa ies oli puinen kehys, joka liitti kaksi eläintä yhteen, jotta ne voisivat jakaa kuorman. Jeesus sanoo: anna minun kantaa tätä kanssasi. Psalmi 46 antaa meille sitten sielun suuren ankkurin: "Jumala on meidän turvamme ja voimamme, apu hädässä, runsaasti löydettävissä." Ei kaukainen apu. Ei apu, joka saapuu vasta kun hätä on ohi. Hyvin lähellä oleva apu: läsnä maanjäristyksessä, läsnä kun vuoret järkkyvät, läsnä kun vedet pauhaavat. Ja sitten jakeessa 11 tulee yksi koko Raamatun hellimmistä kehotuksista: "Olkaa hiljaa ja tietäkää, että minä olen Jumala." Hepreassa "olla hiljaa" merkitsee irti päästämistä, otteen höllentämistä ja ponnistelun lopettamista. Se ei ole passiivisuutta, vaan sellaisen sielun aktiivista antautumista, joka on vihdoin päättänyt luottaa. Tähän seitsemän päivän Raamatun lukeminen on sinua johdattanut: ei tekniikkaan ahdistuksen hallitsemiseksi, vaan Persoonaan. Paimeneen, joka tuntee nimesi. Jumalaan, joka pitää sinusta kiinni oikealla kädellään. Vapahtajaan, joka kutsuu sinua laskemaan jokaisen taakan hänen jalkojensa juureen ja lepäämään. Rauha, jota hän tarjoaa, ei ole hädän puuttumista. Se on hänen läsnäolonsa keskellä hätää, ja se läsnäolo riittää.

    Näytä päiväÄäni saatavilla